elokuu 10, 2022<\/p>\n\n\n\n
Juhlistaaksemme 50-vuotisjuhlavuotta 2018\/19 ker\u00e4simme tarinoita ja profiileja ihmisist\u00e4 ja instituutioista, jotka ovat auttaneet meit\u00e4 rakentamaan j\u00e4rjest\u00f6\u00e4mme, joka alkoi yhden ihmisen unelmana vuonna 1968. Esittelemme blogissamme yhden tarinan viikossa. Nauttikaa n\u00e4ist\u00e4 \"50 for 50\" -profiileista, joissa esitt\u00e4ytyv\u00e4t ASSISTin omistautuneet hallituksen j\u00e4senet, dynaaminen henkil\u00f6kunta, vieraanvaraiset is\u00e4nt\u00e4perheet ja innostuneet ASSIST Scholars:t.<\/em><\/p>\n\n\n\n Yi-Ming Yang \u201886 Kun istun t\u00e4ss\u00e4 muistelemassa muistojani ASSISTista sen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, minulle tuli juuri mieleen, ett\u00e4 olen samassa i\u00e4ss\u00e4 - t\u00e4ytin juuri 50 vuotta. Aika mielenkiintoinen huolimattomuus minulta, ajattelin, etten tajunnut yhteensattumaa ennen kuin nyt. Se johtuu luultavasti siit\u00e4, ett\u00e4 juhlimme organisaation 50-vuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4 kruunaavana saavutuksena hillitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ylpeydell\u00e4 ja ilolla, kun taas meill\u00e4 on taipumus katsoa 50-vuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 taaksep\u00e4in el\u00e4m\u00e4\u00e4mme yksil\u00f6in\u00e4 melankolisen katkeransuloisesti. On olemassa vanha kiinalainen sanonta, \u201c50-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on aika tiet\u00e4\u00e4 kohtalosi.<\/em>\u201d Minulle t\u00e4m\u00e4 on matka, jossa on kyse yht\u00e4 paljon maailman kuin itseni tuntemisesta. Ja kuten kohtalo tahtoi, se alkoi ASSISTista.<\/p>\n\n\n\n Muistan viel\u00e4kin, kuinka levoton olin sin\u00e4 aamuna 33 vuotta sitten Danburyn linja-autoasemalla. Meid\u00e4t oli juuri j\u00e4tetty asemalle parin p\u00e4iv\u00e4n upean ASSIST-perehdytyksen j\u00e4lkeen New Yorkissa, ja odotimme, ett\u00e4 \u201ckouluhenkil\u00f6\u201d ottaisi meid\u00e4t kyytiin ja veisi meid\u00e4t ASSIST-kouluihimme.<\/p>\n\n\n\n \u201cT\u00e4m\u00e4 on nyt todellista\u201d, muistan sanoneeni itselleni tiet\u00e4en, ett\u00e4 k\u00e4visin amerikkalaista sis\u00e4oppilaitosta t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4isesti, asuisin ja opiskelisin satojen ulkomaalaisten ihmisten keskell\u00e4, joista en tiennyt juuri mit\u00e4\u00e4n, olisin uppoutunut kieleen, jota en juuri ja juuri osannut puhua, saati sitten lukea ja kirjoittaa, ja opiskelisin englantilaisen kirjallisuuden ja Amerikan historian kaltaisia aineita, joihin en ollut koskaan aiemmin tutustunut. N\u00e4ihin huolenaiheisiin verrattuna tuntui v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iselt\u00e4, ett\u00e4 olisin vuoden ajan tuhansien kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 vanhemmistani Kiinassa, eik\u00e4 minulla olisi juurikaan mahdollisuuksia keskustella tukeni tai neuvojeni kanssa.<\/p>\n\n\n\n Pelkoni haihtui, kun kyttyr\u00e4selk\u00e4isest\u00e4 autosta astui esiin iloinen tukeva mies, jolla oli paksut silm\u00e4lasit ja leve\u00e4 virne ja joka esitteli itsens\u00e4 \u201cFerdieksi\u201d. H\u00e4n puhui englantia niin hitaasti varmistaakseen, ett\u00e4 ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 se kuulosti melkein koomiselta. Kun aloimme jutella, h\u00e4n kehui minua heti englannin kielen taidoistani ja kommentoi toivovansa, ett\u00e4 h\u00e4nen kiinankielens\u00e4 olisi yht\u00e4 hyv\u00e4. Vaikka tiesin, ett\u00e4 englantini oli rajallista, h\u00e4n sai minut jotenkin tuntemaan itseni luottavaiseksi. H\u00e4mm\u00e4styksekseni puhuimme itse asiassa koko tunnin matkalla Taftiin, ASSIST-kouluun, mik\u00e4 oli minulle ensimm\u00e4inen kerta ulkomaalaisen kanssa.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Ferdie Wandelt oli Taftin sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4syn johtaja ja yksi kampuksen vaikutusvaltaisimmista tiedekunnan j\u00e4senist\u00e4, vaikka en olisi voinut sanoa sit\u00e4 h\u00e4nen maanl\u00e4heisest\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isess\u00e4 tapaamisessamme. H\u00e4n kutsui minut illalliselle kotiinsa sin\u00e4 iltana ennen kuin vei minut asuntolaani. Tapasin h\u00e4nen kauniin vaimonsa Joannan, heid\u00e4n energisen nuoren poikansa Christopherin ja heid\u00e4n ihanan teini-ik\u00e4isen tytt\u00e4rens\u00e4 Allisonin. Christopher oli ihastunut jalkapallotaitoihini takapihalla, ja Allison t\u00e4ydensi amerikkalaista aksenttia murtuneessa englannissani. Kotona asuva perheeni, Mooren perhe, oli my\u00f6s kutsuttu; heid\u00e4n pojastaan Davidista tulisi luokkatoverini Taftissa. Yi-Mingist\u00e4: Marraskuu 30, 2023 Juhlistaaksemme 50-vuotisjuhlavuotta 2018\/19 ker\u00e4simme tarinoita ja profiileja ihmisist\u00e4 ja instituutioista, jotka ovat auttaneet meit\u00e4 rakentamaan organisaatiotamme, joka alkoi yhden ihmisen unelmana vuonna 1968. Esittelemme blogissamme yhden tarinan viikossa. Nauttikaa n\u00e4ist\u00e4 \"50 for 50\" -profiileista, joissa esitell\u00e4\u00e4n ASSISTin...<\/p>","protected":false},"author":1,"featured_media":57370,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"inline_featured_image":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"footnotes":""},"categories":[134,135],"tags":[],"class_list":["post-57264","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-50-stories","category-blog"],"acf":[],"yoast_head":"\n
Kiina, Taft School<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n
Mooren perhe oli kotoisin Skotlannista, ja heid\u00e4n l\u00e4mmin vastaanotonsa sai minut heti rentoutumaan, vaikka minun oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vahvaa aksenttiaan. Kun Christopher taisteli Joannan kanssa hammasrautojen laittamisesta ja Allison kysyi, voisiko h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4llisen v\u00e4liin ja menn\u00e4 McDonald'siin yst\u00e4viens\u00e4 kanssa, keskustelu k\u00e4\u00e4ntyi lasten kasvatuksen haasteisiin. Mooret kertoivat, ett\u00e4 heit\u00e4 askarruttivat vanhemman tytt\u00e4rens\u00e4 uravalinnat, joka oli valmistumassa yliopistosta. Koko keskustelun ajan he kyseliv\u00e4t mielipiteit\u00e4ni eri aiheista ja odottivat k\u00e4rsiv\u00e4llisesti, kun ponnistelin l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni oikeat sanat ilmaistakseni ajatukseni. Olin h\u00e4mm\u00e4stynyt siit\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ainoastaan ottaneet minua, teini-ik\u00e4ist\u00e4, mukaan keskusteluun (mit\u00e4 ei koskaan tapahtunut kotona, kun aikuiset puhuivat) vaan olivat my\u00f6s aidosti kiinnostuneita siit\u00e4, mit\u00e4 ajattelin.
My\u00f6hemmin samana iltana, kun olin saapunut asuntolaani ja makasin s\u00e4ngyss\u00e4ni, olin t\u00e4ysin h\u00e4mmentynyt ja yritin koota yhteen p\u00e4iv\u00e4n kokemuksia ja saada niist\u00e4 tolkkua. Toisaalta kaikki oli niin vierasta. Siit\u00e4 ei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Toisaalta kaikki tuntui niin tutulta. Amerikkalaiset nauravat samoille nauruille ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t samoja pelkoja kuin kiinalaiset. El\u00e4m\u00e4 ei ollut t\u00e4ydellist\u00e4 edes heille \u201cmaanp\u00e4\u00e4llisen\u00e4 taivaana\u201d pidetyss\u00e4 maassa. \u201cOnko se mahdollista?\u201d Ajattelin. Jos n\u00e4in on, mist\u00e4 he l\u00f6ysiv\u00e4t syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n tilaa ottaa minut, teinin, jolla oli huono englannin kielen taito toisella puolella maapalloa, vastaan niin innokkaasti? Viel\u00e4 oudompaa oli, miten heid\u00e4n innostuksensa vaikutti minuun, sai itsetietoisuuteni katoamaan ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n itseluottamusta jakaa n\u00e4kemyksi\u00e4ni melko suuren kulttuuri-, kieli- ja sukupolvikuilun yli?
Pystyin tuskin muotoilemaan n\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 sin\u00e4 iltana 17-vuotiaana, ja kesti toiset 33 vuotta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joitakin alkeellisia vastauksia. Me kaikki taistelemme omia kamppailujamme t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, suojelemme hyveidemme puolesta ja torjumme demonimme. Kun p\u00e4\u00e4semme yli saavutuksiemme ja ep\u00e4varmuutemme pakkomielteest\u00e4 ja avaamme syd\u00e4memme muille, annamme itsemme ja muiden kylpe\u00e4 jaetun inhimillisyyden helliss\u00e4 s\u00e4teiss\u00e4, jotka ovat yht\u00e4 l\u00e4mpimi\u00e4 kuin laskeva syksyn aurinko, jonka me kaikki tunsimme tuona iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 monta vuotta sitten Ferdien ja Joannan kuistilla. T\u00e4llaisina hetkin\u00e4 huomaamme, ettemme ole erill\u00e4\u00e4n ja yksin. Me olemme yht\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on pysyvin muistoni ASSISTista. Hyv\u00e4\u00e4 50-vuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
Yi-Ming Yang syntyi ja kasvoi Pekingiss\u00e4, Kiinassa. H\u00e4n tuli Yhdysvaltoihin ASSIST-apurahana vuonna 1986 ja vietti ASSIST-vuotensa Taft Schoolissa Watertownissa, Connecticutissa. Kun h\u00e4n palasi Kiinaan ASSIST-vuoden j\u00e4lkeen, h\u00e4n kirjoittautui Pekingin yliopistoon ja opiskeli p\u00e4\u00e4aineenaan l\u00e4\u00e4ketiedett\u00e4. My\u00f6hemmin h\u00e4n kirjoittautui Peking Union Medical Collegeen Kiinassa ennen kuin palasi Amerikkaan jatko-opiskelijaksi. H\u00e4n valmistui l\u00e4\u00e4ketieteen tohtoriksi Columbian yliopiston College of Physicians and Surgeons -korkeakoulusta vuonna 1996 ja suoritti sis\u00e4tautien erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4rikoulutuksen ja kardiologian erikoistumiskoulutuksen Columbia Presbyterian Medical Centeriss\u00e4. Yi-Ming toimii t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 perifeeristen interventioiden apulaisjohtajana ja kiinalaisten syd\u00e4n- ja verisuonipalvelujen johtajana Lenox Hill Hospitalissa\/Northwell Health Systemiss\u00e4 New Yorkissa. Yi-Ming on ASSISTin johtokunnan entinen j\u00e4sen ja Taft Schoolin johtokunnan entinen j\u00e4sen. H\u00e4n asuu vaimonsa Suen ja poikansa Kevinin kanssa New Yorkissa.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"