2. marraskuuta 2022
Juhlistaaksemme 50-vuotisjuhlavuotta 2018/19 keräsimme tarinoita ja profiileja ihmisistä ja instituutioista, jotka ovat auttaneet meitä rakentamaan järjestöämme, joka alkoi yhden ihmisen unelmana vuonna 1968. Esittelemme blogissamme yhden tarinan viikossa. Nauttikaa näistä "50 for 50" -profiileista, joissa esittäytyvät ASSISTin omistautuneet hallituksen jäsenet, dynaaminen henkilökunta, vieraanvaraiset isäntäperheet ja innostuneet ASSIST Scholars:t.
Abdisamad Aadan '14
Somalia, maisterikoulu
Pakolaisleirillä aavikolla asuvalle nelivuotiaalle lapselle mikään ei ole tärkeämpää kuin leikkiminen hiekassa ystäviensä kanssa. Olin juuri sellainen lapsi, kunnes tätini kertoi minulle tulevasta siirrostamme Hargeisaan. "Asiat ovat muuttuneet normaaliksi Hargeisa Hadhwanaagissa (kaupunki, jossa on suuri varjo), ja voimme nyt mennä kotiin ja elää normaalia elämää", hän kertoi minulle. Vaikka "normaalilla" ei tuolloin ollut sanavarastossani suurta merkitystä, vaistoni tiesi, että elämäni leirillä oli kaukana normaalista, ja olin innostunut mahdollisuudesta muuttaa Hargeisaan ja nauttia sen puiden upeasta varjosta.
Vaikka Hargeisa ei ollut mitään sellaista, mitä olin kuvitellut, elämä Hargeisassa oli parempaa kuin leirillä. Toisin kuin leirillä sijainnut pölyinen majamme, uusi talomme oli tehty tukevista, luotettavista betoniseinistä ja sen lattia oli sementoitu. Se oli radikaali parannus. Kaikkien palanneiden elämä ei ollut samanlaista, vaikka suuri osa kaupungista oli tuhoutunut Siyad Barren hallinnon vuonna 1988 tekemissä armottomissa lennokki-iskuissa. Sitä seuranneet sisällissodat tuhosivat sen, mitä oli jäljellä.
Vaikka kaikki näytti minusta parannukselta, perheeni aikuiset olivat yksiselitteisesti järkyttyneitä todistamastaan maailmanlopusta. Setäni oli pahiten vaurioitunut. Hän ei kyennyt sopeutumaan sodanjälkeisen Somalimaan uuteen todellisuuteen. Hän valitteli aina, kuinka sota on vienyt Somalimaan kansalta kaikenlaisia mahdollisuuksia. Hän muistutti väistämättä edessä olevista synkistä päivistä: "Kuka kouluttaa nuoret, kuka parantaa sairaat ja kuka täyttää virat?" Hän sanoi: "Kuka hoitaa nuoret, kuka parantaa sairaat ja kuka täyttää virat?" Jälkikäteen ajateltuna hänen sanansa olivat profeetallisia, ja hän oli elämäni ensimmäinen todellinen opettaja. Vaikka hänen opetuksensa ei korvannutkaan täydellisesti virallista koulutusta, jota saisin maailman rauhallisemmissa osissa, se antoi minulle ainutlaatuiset linssit tulkita maailmaa ja antoi minulle ymmärryksen siitä, millaista roolia minun pitäisi pyrkiä näyttelemään. Halusin olla johtaja paremman huomisen puolesta.
Kun kuvittelin leirillä Hargeisan, kuvittelin sen avaraksi yhteisöksi, jossa oli lukemattomia varjopuita. En tiennyt, että 14 vuotta myöhemmin kävisin lyhyillä junamatkoilla Central Parkissa - joka kuvasi sitä, mitä olin kuvitellut nelivuotiaana - ja kävisin The Masters Schoolia - kaikki tämä ASSISTin ansiosta. Tämä löytö oli kuitenkin pienempi muutos ASSIST-vuoteni aikana.
Merkittävämpi muutos muutti käsitystäni siitä, mitä johtajana oleminen tarkoittaa. Kaikessa materiaalissa, jonka sain ASSISTin perehdytyksessä Pomfretissa, luki iskulauseemme "Today's Scholars, Tomorrow's Leaders". Tämä oli minulle hyvin hämmentävää. Miten organisaatio, joka järjestää vuoden mittaisen vaihto-ohjelman, voi väittää kasvattavansa tulevia johtajia? Ihmettelin. Ensimmäisenä virallisena tekonani ASSIST-stipendiaattina nolasin itseni kuitenkin tanssimalla rivitanssia muutaman ystäväni kanssa, joista osa oli oikeita tanssijoita - jotkut teistä ovat varmasti nähneet videon. Ja sitten minulle valkeni jotain: tällaista on olla johtaja.
Johtajana oleminen on nöyryyttä, kun ei anna pelon siitä, ettei tiedä tai ole hyvä jossakin asiassa, estää sinua yrittämästä ja pakottaa sinut valitsemaan huonomman vaihtoehdon, joka on toisten tekeminen. Kyse on rohkeudesta luopua varuillaan ja myöntää, että sinulla saattaa olla paljon opittavaa näennäiseltä "toiselta".
Kun et ymmärrä ja kun sinulta puuttuu nöyryys epäonnistua, oppia ja parantaa nopeasti: poltat, pommitat, kiellät ja kiellät tosiasiat.
Nykymaailma tarvitsee kipeästi ASSIST-johtajuutta, johtajuutta, joka perustuu ymmärrykseen ja avoimuuteen. Tätä organisaatiota on vaalittava. Kuten George Orwell kirjoitti: "Ehkä ihminen ei halua niinkään tulla rakastetuksi kuin tulla ymmärretyksi".
Abdisamadista:
Abdisamad Adan '14 on ensimmäinen somalimaalainen ASSIST-opiskelija. Hän opiskelee nyt viimeistä vuottaan Harvardin yliopistossa taloustiedettä. "ASSIST-kokemukseni on muokannut elämääni lukemattomilla tavoilla ja avannut lukemattomia mahdollisuuksia, joita en voinut kuvitellakaan ennen ASSISTia. Olen ikuisesti kiitollinen ASSISTille."
